Héctor García (Kirai) & Francesc Miralles: Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain (Suom. Satu Ekman, Gummerus 2017)

Posted on

”Meillä kaikilla on ikigai, mutta sen löytäminen edellyttää kärsivällistä itsetutkintaa. Okinawan saarella on keskimäärin eniten satavuotiaita maailmassa, ja siellä ajatellaan, että ikigai on syy nousta aamulla vuoteesta.”

Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain käsittelee japanilaista käsitettä ikigaita, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä elämää, jossa omat toiveet ja tavoitteet toteutuvat.

Espanjalaiset Héctor García (Kirai) ja Francesc Miralles olivat tahoillaan pohtineet elämän tarkoitusta ja sitä miksi jotkut vain tuntuvat tietävän, mitä heidän elämässään kuuluu tehdä. Erityisesti tekijöitä kiehtoi neurologi ja psykiatri Viktor Franklin kehittämä logoterapia, jonka punaisena lankana on elämän tarkoituksen etsiminen ja sitä kautta onnellisen elämän saavuttaminen. Ikigai on sukua edellä mainitulle terapiamuodolle, mutta vie ajatusta vielä pidemmälle.

Kirjassa käydään systemaattisesti läpi ikigain periaatteita sekä annetaan käytännön vinkkejä, joiden avulla pitkän ja onnellisen elämän saavuttaminen on mahdollista. Kirjassa annetut neuvot ovat aika yksinkertaisia, mutta eivät välttämättä aina niin helppoja toteuttaa länsimaisessa yltäkylläisessä maailmassa, jossa herkkuja ja houkutuksia on joka puolella.

Erityisellä mielenkiinnolla García ja Miralles tutkivat Japanin Okinawan saaren asukkaiden elintapoja, koska siellä elää eniten satavuotiaita kuin missään muualla. Hyvä uutinen on, että me suomalaisetkin voimme ottaa vinkkejä näiltä teräsmummoilta ja -vaareilta. Yhteistä kaikille pitkäikäisten yhteisöille on hyvin samantapaiset elintavat eli niissä ei turhia stressata, syödään kasvisvoittoista ja itsetehtyä ruokaa sekä alkoholia nautitaan vähäisesti. Myös vilkas sosiaalinen elämä ja hauskanpito edistivät ihmisten eliniänodotetta. Toki jotkut onnistuvat elämään pitkän elämän, vaikka elintavat olisivatkin vähän niin ja näin. Esimerkiksi käy ranskalainen Jeanne Calment, joka lopetti tupakoinnin vasta 120-vuotiaana, koska ei sokeuduttuaan pystynyt enää sytyttämään tupakkaansa. Kirjan parasta antia ovatkin juuri mielenkiintoiset esimerkkitapaukset eri alojen ihmisistä, jotka ovat löytäneet oman ikigainsa sekä tarinat lukuisista miehistä ja naisista, jotka ovat onnistuneet elämään yli satavuotiaiksi.

Kirja on helppolukuinen ja sopivan viihdyttävästi kirjoitettu. Sieltä on helppoa jokaisen poimia muutama hyvä tapa, joilla voi edistää omaa terveyttään ja onnellisuuttaan. Lisää vaikka päivääsi pari kuppia vihreää teetä kuten okinawalaisetkin tekevät. Plussaa täytyy antaa myös kauniista kannesta.

Ja lopuksi, mikä on sinun ikigaisi? Jollet tiedä, tee niin kuin Viktor Frankl kehottaa, mene ja etsi! Niin yksinkertaista ja kuitenkin niin vaikeaa vai onko sittenkään? Luulen, että moni tietää oman ikigainsa mutta juju piileekin siinä moniko uskaltaa lähteä tavoittelemaan sitä. Mutta jos siltikään et tiedä sitä, niin tämän kirjan avulla voit päästä askeleen lähemmäs omaa ikigaitasi.

”[–] elämä on epätäydellistä ja kaikki on katoavaista, mutta jos on löytänyt oman ikigain, pienikin hetki on niin täynnä mahdollisuuksia, että se tuntuu ikuiselta.”    

JG


Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä (Gummerus 2017, suom. Päivi Pouttu-Deliére)

Posted on

Äiti ja poika kävelevät sateessa kotiin. Poika selostaa innostuneesti päivästään. Kodin ollessa jo näköetäisyydellä, äiti irrottaa otteensa pojasta kohtalokkain seurauksin. Täysin tyhjästä ilmaantuu auto pojan juostessa tien yli ja kaikki on ohi. Mitään ei ole tehtävissä.

Jenna Gray pakenee suruaan Walesin rannikolle vetoiseen mökkiin. Siellä hän käpertyy itseensä viettäen aikaa läheisellä rannalla. Pikkuhiljaa hän alkaa tulla ulos kuorestaan tutustumalla puheliaaseen ja lämminhenkiseen Beathanin sekä komeaan ja ystävälliseen eläinlääkäri Patrickiin. Mutta voiko Jenna koskaan luottaa kehenkään menneisyytensä vuoksi?

Toisaalla rikoskomisario Ray Stevens tiimeineen miettii, kuka ajoi pienen pojan yli ja pakeni paikalta. Vähäiset todisteet eivät lupaa paljon tapauksen ratkaisemiseksi. Samaan aikaan perhehuolet painavat niskassa, eikä tunteiden lämpeneminen kollega Kateen helpota tilannetta yhtään. Kun Stevens alkaa päästä lähemmäs totuutta, hän huomaa, että mikään ei ole niin yksinkertaista kuin miltä se aluksi näytti.

Kirjan alku on verkkainen, ehkä hieman tylsäkin. Olin jo aikeissa luovuttaa, kun luin Rakkaudesta kirjoihin -blogista arvion kirjasta. Siinä kirjoitettiin, että yksi juonenkäänne on muuttava koko lukukokemuksen ja se mielessä, jatkoin eteenpäin ja kyllä, sitten se tapahtui. Käänne, joka sai minut ääneen sanomaan ”täh!?” ja jatkamaan lukemista uudella innolla.

Annoin sinun mennä on trilleri vailla vertaa varsinkin, kun ottaa huomioon, että kyseessä on esikoisteos. Juonenkäänteet ja Clare Mackintoshin luoma tunnelma pitävät lukijan otteessa (kunhan jaksaa lukea sinne puoleenväliin). Suosittelen, se kannattaa!

JG


Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus 2016)

Posted on

Kolme kertojaa, kolme tarinaa Lempistä. Kuka oli lempi? Mitä on lempi? Näihin kysymyksiin etsitään vastausta Minna Rytisalon kauniissa ja herkässä esikoisromaanissa Lempi. Lapin Pursuojan nuori isäntä Viljami rakastuu päätä pahkaa kauniiseen kauppiaantytär Lempiin ja nuoripari muuttaa Viljamin tilalle.  Koska Lempi on kouluja käynyt fyysiseen työhön tottumaton, palkkaa Viljami tuoreelle vaimolleen avuksi piian, Ellin. Muutamien kuukausien ajan Viljami ja Lempi saavat elää rauhallista ja onnellista elämäänsä kauniiden maisemien keskellä, kunnes sota tarttuu heidänkin arkeensa ja lähettää Viljamin rintamalle. Taloon jäävät kaksi täysin erilaista nuorta naista ja Viljamin palattua sodasta, mikään ei ole enää ennallaan.

”On kummallista miten sydäntä ja keuhkoja ei voi käskeä. Mistä ja miten ne muka tietävät minua paremmin, että vielä pitää toimia, pitää minua olemassa, vaikkei minulla mitään virkaa enää ole. Jos kaikki olisi mennyt toisin. Jos olisin voinut antaa sinulle kaiken sen hyvän, jonka olisit ansainnut, joka olisi sinulle kuulunut.”

20160908_172508

Minun on tunnustettava, että jos en olisi kuullut kehuja tästä kirjasta, olisin saattanut jättää tämän kesken. Kirjan alku, jossa Viljami toimii kertojana ei suoraan sanoen saanut minua vielä täysin ihastumaan tähän kirjaan, mutta jatkoin eteenpäin ja onneksi niin tein. Koska kun kertojaksi tuli Elli, jäin täysin koukkuun. Ja silloin lukukokemuksesta tuli juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Tarina pyöri koko ajan mielessä ja mietti vain sitä hetkeä, kun voi taas tarttua kirjaan. Kolmannen kertojan Siskon ollessa äänessä tartuin Lempiin ensimmäiseksi aamulla ja en irrottanut otetta ennen kuin oli aika lähteä töihin. Aamukahvitkin tuli keitettyä keskittyen enemmän lukemiseen kuin kahvinporojen mittaamiseen.

Lempin vahvuus ei ole vain kiehtova tarina ja, se miten kolmen ihmisen näkökulmat samaan ihmiseen ja tapahtumiin voivat olla niin erilaisia, vaan romaanin vahvuus on myös sen kielessä. Kieli ei kuitenkaan pysy samanlaisena läpi romaanin, vaan se muuttuu kertojien myötä. Rytisalo antaa lukijalle mahdollisuuden omiin tulkintoihin mutta kuitenkin niin, että mikään ei jää epäselväksi. Vaikka tarina on päättynyt, on tarina ja sen hahmot edelleen mielessäni. Ainoa huono asia tällaisissa kirjoissa on vain se, että on vaikea tarttua uuteen romaaniin. Lempi kun jää mieleen kummittelemaan…

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

JG

Kirjaa on saatavilla Turun Kansallisen Kirjakaupan myymälöistä ja verkkokaupasta. (Saatavuus voi vaihdella myymälöissä ja verkkokaupassa.)


Mike Pohjola: 1827 (Gummerus 2016)

Posted on

”Katuja pitkin kulkeva palovartija kilisytti käsikelloaan ja huusi: ’Kello on lyönyt yhdeksän ja Turussa kaikki hyvin! Suuri ja julkinen Jumalamme, varjele tulelta kaupunkiamme! Kello on lyönyt yhdeksän ja Turussa kaikki hyvin…’ ”

Mike Pohjolan uusin romaani 1827 on ensimmäinen Turun palosta kirjoitettu romaani ja hienon romaanin on Pohjola kirjoittanutkin. Tarinan keskiössä on ylioppilas Elias Hellmann, joka palaa runojenkeruumatkaltaan takaisin Turkuun muutamaa päivää ennen kohtalokasta tulipaloa, joka saa alkunsa Eliaksen kotitalosta. Kotona odottavat mm. tiukka ja voimakastahtoinen äiti sekä kipakka piika Maria Vass. Toisaalta kaukana Pietarissa Badenin ruhtinatar Sofia valmistautuu ”ingognitona” tekemäänsä Turun matkaan, jonka tarkoituksena on muuttaa historian kulku. Sofia on nainen, joka ei noudata sääntöjä, vaan luo niitä itse. Ilahduttavaa Mike Pohjolan romaanissa ovat nimenomaan vahvat ja moniulotteiset naishahmot. Erityisesti Maria-piiasta tuli minun ehdoton lempihahmoni.

thumbnail_20160904_084225

Valtaosa romaanista sijoittuu muutamaa päivää ennen paloa, mutta Pohjola kuljettaa tarinaa kuitenkin niin kutkuttavasti, että vaikka kaikki tietävät, että palo syttyy, niin silti jännitystä on ilmassa. Jännitystä tuo myös vaiherikkaat tapahtumat ennen paloa. Hyvänä esimerkkinä käy Elias Hellmannin mietteet omasta päivästään 4.syyskuuta 1827:

”Mikä uskomaton päivä, hän oli herännyt maatilalla, salakuljettanut itsensä kaupunkiin, palannut kotiin, joutunut tappeluihin, tunnustanut rakkautensa, saanut inspiraation, melkein aloittanut vallankumouksen, lähes rakastellut, käynyt naamiaisissa ja nyt vielä tämänkin. Menettänyt kasvattisiskonsa vääristyneissä kirkonmenoissa.”

Romaani yhdistää hienosti oikeita historiallisia henkilöitä kuvitteelliseen tarinaan. Romaanin sivuilla nähdään mm. Johan Ludvig Runeberg, hänen tuleva vaimonsa Fredrika Tengström, Turun arkkipiispa Jakob Tengström ja kenraalikuvernööri Arseni Zakrevski. Suomen historian tuntemus onkin paikallaan romaania lukiessa, koska kirjailija ei jää selittämään tiettyjen juonikuvioiden taustoja, vaan luottaa, että lukija on näistä tietoinen, koska kyseessä ovat historialliset tapahtumat.

Hieno ajankuvaus, vahvat naishahmot sekä jännittävästi etenevä juoni pitivät ainakin minut hyppysissään ja suosittelen kirjaa kaikille historiallisten romaanien ystäville.

Kirjan löydät Turun Kansallisen Kirjakaupan myymälöistä ja verkkokaupasta. (Saatavuus voi vaihdella myymälöissä ja verkkokaupassa.)

JG


Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus (Gummerus 2016, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi)

Posted on

”Ihmisen suurin aarre on hänen oman sydämensä viisaus.”

Miten menestynyt newyorkilainen lakimies, joka katoaa kuin tuhka tuuleen eräänä arkisena aamuna ja sokealla burmalaisessa munkkiluostarissa asuvalla nuorukaisella on yhteistä? Ja kuka on salaperäinen Mi Mi? Näitä kysymyksiä pohtii Julia, joka on matkustanut Burmaan selvittämään lakimiehenä työskennelleen isänsä kohtaloa. Selvittäessään mitä isälle oikein tapahtui, Julia joutuu pohtimaan kysymystä, kuinka hyvin oikein tunnemme omat vanhempamme?

”Rakkaus tekee meistä kauniita.”Sydämenlyönneissä ikuisuus uusi

Sydämenlyönneissä ikuisuus on kertomus rakkaudesta ja sen kestävyydestä, riippumatta siitä montako tuhatta kilometriä tai useita vuosikymmeniä on kahden rakastavaisen välissä. Tarina alkaa Burmasta, jossa Julia on etsimässä neljä vuotta aiemmin kadonnutta isäänsä. Etsintä oli käynnistynyt hänen löytäessään vanhan rakkauskirjeen, jossa hänen isänsä kirjoittaa salaperäiselle Mi Mille. Burmassa Julia saa oppaakseen U Ban, miehen joka tietää hämmästyttävän paljon Juliasta, vaikka he eivät ole koskaan tavanneet, mutta mikä vielä mystisempää hän tuntuu tietävän myös Julian kadonneesta isästä.

”Tin Win oli selittänyt hänelle, ettei yksinomaan lukenut kirjoja vaan matkusti niiden kanssa, että ne veivät hänet muihin maihin ja tuntemattomille mantereille ja että niiden avulla hän oppi tuntemaan aina vain uusia ihmisiä, joista monista tuli hänen ystäviään.”

Tämän kirjan avulla matkustat taianomaiseen Burmaan, jossa Tin Winin johdatuksella saat kuulla miltä perhosten siiveniskut kuulostavat, kuinka Mi Min sydän sykkii mitä kauneimmin hänen rinnassaan ja ymmärtämään, että hiljaisuudessakin on ääniä, jos niitä maltaa keskittyä kuuntelemaan. Kirja johdattaa lukijansa burmalaiselle kuhisevalla torille, kosteaan ja kuumaan viidakkoon, istumaan kannon päälle ja katsomaan kaukaisuuteen. Kirjaa lukiessa tulikin mieleen Paulo Coelhon teokset elämänviisauksineen ja koskettavine elämänkohtaloineen.

”Maailma supistuu, menee aivan sijoiltaan, kun ihminen vihaa tai pelkää.”

Sydämenlyönneissä ikuisuus on saksalaisen Jan-Philipp Sendkerin esikoisromaani, joka on käännetty yli 20 kielelle. Ja tiedoksi kaikille, jotka kirjan lukevat: longyi on kahdesta kankaasta yhteen ommeltu vaate, jota sekä miehet että naiset käyttävät. Sendker on kirjoittanut tarinalle myös jatkoa A Well-Tempered Heart, joka jatkaa Julian tarinaa.

Elämä ei lopu kuolemaan, vaan kuolema on yksi vaihe elämää.”

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

JG