Shari Lapena: Hyvä naapuri (Suom. Oona Nyström, Otava 2017)

Posted on

Anne ja Marco ovat pariskunta, joka elää elämää, joka ainakin ulkoapäin näyttää lähes täydelliseltä. He ovat puolivuotiaan suloisen Cora-tytön onnelliset vanhemmat, he asuvat hyvämaineisella asuinalueella kauniissa talossa, Anne on äitiyslomalla galleristin työstä ja Marcolla on menestyvä yritys. Vapaailtoina he seurustelevat naapuriensa kanssa viinilasin äärellä.

Yhtenä iltana Anne ja Marco ovat luvanneet mennä taas naapureilleen syntymäpäiväillalliselle. Ennen lähtöä heidän lastenvahtinsa kuitenkin ilmoittaa, ettei pääsekään hoitamaan Coraa. Anne haluaa jäädä kotiin, mutta Marco haluaa mennä Grahamin syntymäpäiville. Lopulta he päätyvät kompromissiin. Pariskunta päättää ottaa itkuhälyttimen paikalle ja sopivat käyvänsä puolen tunnin välein tarkistamassa, että Coralla on kaikki hyvin. Koska mikä voisi mennä pieleen? No tietenkin kaikki.

Kun Anne ja Marco palaavat yöllä kotiin, heitä odottaa joka vanhemman painajainen. Cora on poissa, vaikka puoli tuntia aiemmin hän oli nukkunut rauhallisesti pinnasängyssään. Paniikki valtaa vanhemmat. Kuka on voinut viedä heidän lapsensa? Kuka haluaisi heille pahaa? Vai voiko motiivina olla Annen varakkaat vanhemmat? Päivien kuluessa paineet kasvavat, kun rikostutkija Rasbach alkaa penkoa molempien vanhempien taustoja. Tutkinnan kuluessa vuosia rakennetut kulissit ovat vaarassa romahtaa. Kuinka hyvin edes Anne ja Marco tuntevat toisensa? Ja kestävätkö pari- ja perhesuhteet tämän tragedian?

Tykkäsin erityisesti kirjassa siitä, että siinä keskityttiin nimenomaan itse rikokseen ja sen selvittämiseen. Kirjassa ei siis vatvota esimerkiksi rikosta tutkivan poliisin yksityiselämää. Vaikka kyseessä on lapseen kohdistuva rikos, kirjassa ei kuitenkaan mässäillä liikaa väkivallalla. Päähuomio on enemmänkin ihmisten toiminnan analysoimisessa ja ihmisten välisten suhteiden kuvauksessa. Liian analyyttiseksi meno ei kuitenkaan mene, vaan aiemmin asianajajana ja englannin kielen opettajana työskennellyt Shari Lapena on kirjoittanut menevän ja otteessaan pitävän trillerin.

JG


Julian Fellowes: Belgravia (Suom. Markku Päkkilä, Otava 2016)

Posted on

Rakkautta, juonitteluja, upeaa ajankuvaa, vahvoja naisia ja vähän heikompia miehiä, yläkerran- ja alakerran väkeä, hevosrattaita ja värikkäitä iltapukuja. Tätä kaikkea on Julian Fellowesin Belgravia -romaani.

Tarina alkaa vuodesta 1815 kesäisestä Brysselistä. Sophia, nuori ja kaunis neito, on rakastunut aatelisperheen komeaan nuorukaiseen Edmundiin. Valitettavasti Sofia on vain armeijan muonittajan tytär ja näin ollen täysin epäsopiva vaimokandidaatti Edmundin kaltaiselle miehelle. Mutta kun Sophia vanhempineen saa kutsun Edmundin tädin Richmondin herttuattaren tanssiaisiin, alkaa Sophia ja hänen nousukas isänsä, James Trenchard, haaveilemaan, että kenties sittenkin naimakauppa olisi mahdollista. Ehkä sittenkin aatelinen suku voisi hyväksyä Sophian Edmundin vaimoksi? Samaan aikaan kuitenkin Napoleon joukkoineen marssii kohti kaupunkia ja asettaa näin Edmundin ja Sophian onnen vaaraan…

”Olisin valmis uhmaamaan vaikka lohikäärmeitä, kävelemään hehkuvilla hiilillä tai astumaan kuoleman laaksoon, jos uskoisin, että minulla on mahdollisuus voittaa teidän sydämenne.”

26 vuotta myöhemmin Anne ja James Trenchard elävät varakasta elämää Belgravia -nimisellä alueella Lontoossa. Samassa taloudessa asuvat myös Trenchardien poika Oliver vaimonsa Susanin kanssa. Kesän 1815 tapahtumat ovat jättäneet jälkensä perheeseen. Suuri salaisuus painaa Annea ja Jamesin ja kun Anne päättää tuoda salaisuuden julki Edmundin äidille lady Brockenhurstille, kenenkään elämä ei ole enää entisellään. Ei varsinkaan erään nuoren puuvillatehtailija Charles Popen, jonka elämä ja puuvillatehdas tuntuvat herättävän valtavan suurta kiinnostusta sekä James Trenchardissa että lady Brockenhursissa. Miksi kaksi hänelle täysin ventovierasta ihmistä ovat niin kiinnostuneita hänestä ja ovat valmiita sijoittamaan suuria summia rahaa hänen liiketoimiinsa? Samaa miettivät myös kateellisina Oliver Trenchard sekä John Bellasis, lady Brockenhurstin miehen veljenpoika, tuleva suvuntittelin ja omaisuuden perijä.

Downton Abbey -televisiosarjan luojan Julian Fellowesin romaani on oivaa lukuviihdettä kaikille historiallisen romaanin ystäville.

JG


Sanna Tahvanainen: Pikkumusta (Otava 2016, suom. Katriina Huttunen)

Posted on

Kuka on tämä salaperäinen nainen mustissaan, lyhyissä hiuksissaan ja savuke kädessään?  Coco Chanel purjehtii pariisilaisalonkeihin 1920-luvun alussa arvoituksellisena sydän murtuneena rakastajansa Boyn kuoltua auto-onnettomuudessa. Edellisessä teoksessaan Kuningatar Sanna Tahvanainen sukelsi kuningatar Victorian nahkoihin mutta tällä kertaa päähenkilönä esiintyy ranskalainen muoti-ikoni Gabriella ”Coco” Chanel. Kirjan tapahtumat keskittyvät 1920-luvun Pariisiin, jolloin Coco Chanel oli vasta nousemassa muotimaailman huipulle. Lukija pääsee todistamaan kuuluisan hajuveden Chanel 5:n ja yhden kuuluisimman muotiluomuksen pikkumustan luomisprosessia.

”Nainen on vapaa vasta sitten kun hän ei muista, mitä hänellä on yllään. Silloin vaatteet istuvat niin kuin pitää. Naisen on voitava kulkea ulko-ovea pidemmälle. Hänen on voitava tehdä työtä. Hänen on voitava nousta autoon ja laskeutua autosta.”

Tahvanainen luo kuvan ristiriitaisesta naisesta, joka vaati niin itseltään kuin ympäriltään olevilta ihmisiltä paljon. Hän kaipaa rakkautta ja läheisyyttä, mutta ei päästä ketään lähelleen, vaikka rakastajia ja ystäviä piisaa. Hän vaikenee lapsuudestaan, keksii valheita ja tarinoita kerrottavaksi. Hän ei paljasta kuinka pienenä leikki hautausmailla järjestämällä kuvitteellisia päivälliskutsuja. Aikuisena hän taas nukkuu silkkipyjamassaan, kietoutuu helmiinsä, kantaa jatkuvasti saksia kaulassaan käskyttäen alaisiaan. Lopulta parfyymi, vaatteet, helmet ja itsenäisyys ovat Cocolle kaikki kaikessa.

 ”Totta kai naisten on itse valittava oma parfyyminsa. Nykyään naiset käyttävät parfyymeja, jotka ovat saaneet lahjaksi miehiltä. Se on aivan väärin. Naisten on käytettävä tuoksua, josta he itse pitävät. Niillä, jotka eivät käytä parfyymia ei ole tulevaisuutta.”

Minulle Coco Chanel on tuttu vain vaatemerkkinsä kautta, jonka vuoksi Tahvanaisen romaani jätti nälän saada tietää enemmän tästä kiehtovasta naisesta. Vaikka päähenkilönä on todellinen historiallinen henkilö, myöntää Tahvanainen, että hän on ottanut joitakin taiteellisia vapauksia ja muuttanut tiettyjä yksityiskohtia tarinaansa sopivammaksi. Koska en ole aiemmin tutustunut Chanelin elämäntarinaan jäi Coco hahmona välillä hieman etäiseksi ja irtonaiseksi, koska hänen elämäänsä seurataan vain kymmenen vuoden ajan. Tästä huolimatta kirja oli viihdyttävä aikamatka 1920-luvun seurapiireihin ja muodin maailmaan.

Loppuun on pakko antaa erityismaininta kirjan kannelle. Nähdessäni ensimmäistä kertaa Pikkumustan, oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Voi kuinka ihana kansi. Yksinkertainen mutta tyylikäs aivan kuin pikkumusta.

thumbnail_20160827_204535

 ”Kirjat ovat hänen parhaita ystäviään. Jos hänellä olisi tytär, hän opettaisi tälle, että romaaneissa on kaikki, mitä tarvitsee tietää elämästä. Aivan kaikki.”

 JG


Miika Nousiainen: Juurihoito (Otava 2016)

Posted on

Katsoessani peiliin ja avatessani suuni näen aina tuon vinon alahampaan, jota on vuosien saatossa pyritty oikaisemaan useaan otteeseen, mutta hammas ei ole liikkunut mihinkään. Ehkä syy on siinä, että tuo kyseinen hammas on myös täysin samanlainen ja juuri yhtä vino myös äidilläni ja isoisälläni.  Tuota hammasta katsellessani mietin kuinka tärkeää on tietää omat juurensa, mistä tulee ja mitkä kaikki asiat tekevät sinusta juuri sen minkälainen olet.

Miika Nousiaisen Juurihoito romaanissa eronnut copywriter Pekka istahtaa hammaslääkäri veljensä tuoliin ja siitä alkaa seikkailu johon kumpikaan ei tiennyt joutuvansa. He päätyvät etsimään isäänsä monen mutkan kautta Australiaan asti. Matkalla he tapaavat myös sisaruksiaan joiden olemassa olosta he eivät aikaisemmin tienneet.

Juurihoito-romaani on kertomus hammaslääkäristä ja hammaslääketieteellisestä toimenpiteestä, mutta ennen kaikkea se on tarina siitä kuinka tärkeää on tietää juurensa ja kuinka monimutkainen menneisyys meillä voikaan olla. Koin myös, että Miika Nousiaisen Juurihoito-romaani on myös tarina onnesta ja opetus siitä kuinka perheen ei aina tarvitse olla ydinperhe, vaan perhe voi myös olla sellainen minkälaiseksi me itse sen muodostamme.

En aikaisemmin ole lukenut Miika Nousiaisen romaaneja, mutta heti Juurihoito-romaanin luettuani tartuin myös Miika Nousiaisen Maaninkavaara-romaaniin. Ihastuin Juurihoito-romaanissa Miika Nousiaisen kepeään, mutta asialliseen kieleen. Juurihoito-romaania lukiessani nauroin ääneen, mutta samalla kirja oli myös hyvin asiallinen ja pintaa syvemmälle menevä. Miika Nousiaisen Juurihoito-romaani oli juuri sellainen mitä hyvältä kirjalta toivoo, se naurattaa, se itkettää ja se herättää kysymyksiä.

Romaanin luettuani katsoin myös uudella tavalla tuota vinoa hammastani. Kuinka pitkälle sen tarina ylettyy ja kuinka monella esi-isälläni hammas on ollut juuri samanlainen, täysin vino.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

ES

Kirjaa on saatavissa Turun Kansallisen Kirjakaupan myymälästä. (Saatavuus voi vaihdella.)

 


Julie Murphy: Dumplin (Otava, 2016, suom. Peikko Pitkänen)

Posted on

ISOSTI TAI EI OLLENKAAN.

Kuva1817

Willowdean on 16-vuotias texasilainen tyttö, joka omien sanojensa mukaan on läski. Hän on kuitenkin itseensä täysin tyytyväinen (ainakin uskoo näin olevan), kunnes työpaikan hottis Bo kiinnostuu hänestä. Willowdean ei voi uskoa, että hänen ihastuksensa voisi myös olla häneen ihastunut, mutta antautuu silti Bon suudelmille aina uudelleen ja uudelleen kesän aikana.

Ongelmaksi nouseekin Willowdeanin itsetunto, joka aiheuttaa hänelle kammottavan olon jos Bo hyväilee hänen vartaloaan (hän siis koskee läskeihin!) tai Willowdean yrittää kuvitella heidän kulkevan julkisesti yhdessä (ihmisten katseet, kun läski ja hottis kulkevat yhdessä!). Willowdean siis päättää jättää Bon ja päätyy pian treffeille isokokoisen Mitchin kanssa. Mitch on selvästi ihastunut, mutta Willowdean ei voi unohtaa Bota. Tämä lopulta johtaa tietenkin ikävään tilanteeseen, mutta tuo Willowdeanin lähemmäs tietoisuutta siitä, mitä hän itse haluaa.

Willowdean on koko ikänsä ollut ylipainoinen. Tämä ei miellytä hänen äitiään, joka on nuorena laihtunut ja voittanut paikalliset Miss Teen Blue Bonnet-missikisat. Äiti on edelleen kantava voima kyseisissä kisoissa ja mahduttaa itsensä joka vuosi alkuperäiseen voittoasuunsa. Willowdeanin tukena ja turvana on ollut hänen äitinsä sisko Lucy, joka asui heidän kanssaan. Willowdeania ja Lucya yhdisti rakkaus Dolly Partoniin sekä lihavuus. Lucy oli todella lihava ja hän kuoli terveysongelmiin kun Willowdean oli 15.

Vaikka Lucy on poissa, onneksi Willowdeanilla on paras ystävänsä Ellie aina tukenaan. Tosin Ellie on lähiaikoina alkanut hengailla työpaikkansa laihojen tyttöjen kanssa, jotka eivät arvosta Willowdeania. Lopulta tilanne päätyy siihen, että Ellie ja Willowdean sanovat toisilleen asioita, joita kumpikaan ei halua kuulla ja ystävyys katkeaa. Willodean on siis tilanteessa, jossa rakas täti on poissa, paras ystävä ei puhu hänelle ja kaksi poikaa toivoo häneltä jotain, mitä hän ei osaa kummallekaan antaa.

Mikä siis on ratkaisu ongelmaan? No Willowdean kyllästyy ympärillään olevaan missikisahömpötykseen ja päättää ilmoittaa itsensä mukaan kisaan. Tästä seuraa kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, kuten korkkareillakävelytreenit drag queenin opastuksella ja uusia yllättäviäkin ystäviä. Kun kisat ovat ohi, on kaikki taas hyvin, mutta mikään ei ole niin kuin ennen.

Jos rakastat koskettavaa, naurattavaa hömppää, jolla on syvempikin tarkoitus, tämä on sinun kirjasi. Kirja sopii erinomaisesti nuorille lukijoille, mutta myös vanhempi lukija saa tästä tarinasta varmasti paljon irti. Loistava kirja mihin vuodenaikaan tahansa; erinomainen vaikka ranta- tai mökkikaveriksi kesällä.

VN

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kirjan saa tilattua Turun Kansallisen Kirjakaupan verkkokaupasta tai ostamalla suoraan myymälöistämme.