Jevgeni Vodolazkin: Arseninen neljä elämää (Suom. Elina Kahla, Into 2015)

Posted on

Arsenin neljä elämää sijoittuu 1400-luvun Venäjälle ja se kertoo parantaja Arsenin tarinan. Teokselle myönnettiin Big Book Award, joka on Venäjän merkittävin kirjallisuuspalkinto. Jevgeni Vodolazkin on muinaisvenäläisyyden kirjallisuuden tutkija, joka on erikoistunut keskiaikaisiin käsikirjoituksiin ja houkkien elämäkertoihin.

Arseni kasvaa isoisänsä hoivissa, joka opettaa tälle parantamisen salat. Isoisä neuvoo oikeat yrtit ja kasvit, joiden avulla ihmiset voidaan parantaa. Tästä taidosta huolimatta, Arseni epäonnistuu tärkeimpänsä ihmisen pelastamisessa. Hänen rakastettunsa Ustina kuolee lapsivuoteeseen. Saadakseen Ustinan sielun pelastetuksi sekä rangaistakseen itseään syyllisyydestä, Arseni lähtee pois kodistaan. Seuraa vaiherikas, tuskainen, mutta myös toivon ja ilon sävyttämä pyhiinvaellusmatka halki Venäjän Jerusalemiin saakka.

”Sinun tiesi on vaivalloinen, sillä sinun rakkaustarinasi on vasta alussa. Tästä lähin, Arseni, kaikki on kiinni sinun rakkautesi voimasta. Ja tietenkin myös sinun rukouksesi voimasta.”

Matkallaan Arseni ei pysty pitämään salassa parantamisen lahjaa. Avunsaajan tullessa vastaan, hän tarjoutuu auttamaan. Vaikka Arseni hyödynsi parantamisessaan yrttejä, voimakkain lääke löytyi kuitenkin hänen sisältään. Hän syventyi rukoukseensa niin voimallisesti, että hänestä tuli potilaan kanssa yhtä. Jokaisen parannetun potilaan myötä Arseni parantui myös. Vaikka Ustinaa ei enää ollut, ei se estänyt Arsenia puhumasta hänelle ja kertomasta elämästään ja näkemästään. Arseni yrittää parhaansa elää kahden edestä, hänen ja Ustinan, jolta elämä jäi kesken. Hän joutuu kuitenkin toteamaan, että elämää ei voi elää vain kertomalla.

”Elämä kokonaisuudessaan, kaikkine yksityiskohtineen, ei sitä oikein voi kertomalla välittää.”

Arsenin neljä elämää on kertomus ikuisesta rakkaudesta, hengellisyydestä ja siinä kilvoittelussa, parannuksesta ja kaukaisesta ajasta, jossa kuitenkin on jotain tuttua. Se on historiallinen romaani, seikkailukertomus, rakkaustarina. Kirjaa lukiessa mietti monesti, että ymmärränkö kaiken lukemani. Koska vaikka pinnalta katsoen teksti eteni verkkaisesti eteenpäin, koko ajan oli tunne, että jotain suurempaa tapahtuu pinnan alla. Venäläinen kirjallisuus on minulle todella vierasta ja kenties tämä kirja avautuu aivan eri tavalle sellaiselle lukijalle, jolle maan historia ja kirjallisuus ovat tutumpia. Joskus itselle tuli hetkiä, jolloin teki mieli luovuttaa, mutta jokin kirjassa sai minut jatkamaan. Ja hyvä niin, loppua kohden kaikki vain tiivistyi ja alun verkkaisuus oli tiessään. Yhtäkkiä kirjasta, joka oli välillä lojunut yöpöydälläni kirjapinon alimmaisena, tulikin varsinainen ”page turner”.

”Elämä muistuttaa mosaiikkia ja hajoaa säpäleiksi.”

JG

Kiitos kustantajalla arvostelukappaleesta.


Tiina-Maria Leinonen: Mies hopeisella vuorella (Saaga-kirjat 2016)

Posted on

”Haalea katuvalo salasi enemmän kuin paljasti. Suurimmassa osassa ikkunoista oli pahvit. Piha oli likaista hiekkaa ja levottomia ruohotuppoja. Siellä täällä lojui roskia ja lohjenneita betoninpalasia. Aita oli repeillyttä verkkoa. Minun uusi kotini, se afrikkalainen.”

Elli Karjalainen seisoo lennettyään puolitoista vuorokautta Suomesta Keniaan lentokentällä ja tajuaa, että kukaan ei ole häntä vastassa. Hän on yksin vieraassa maassa. Hänellä on nälkä ja kuuma. Edessä on pesti hyväntekeväisyysjärjestö Pelican Helpissä.  Ellin tavoitteena on tehdä merkityksellistä työtä ja auttaa paikallisia ihmisiä. Pian on kuitenkin selvää, että mielikuvat ja todellisuus eivät vastaa toisiaan. Apu ei välttämättä menekään perille ja Elli ei saa asioita aikaan, vaikka tahtoa riittäisi pienen kylän verran. Tiina-Maria Leinonen kuvaa hyvin sitä turhautumista, joka Elliä vaivaa, kun hän ymmärtää, että asiat eivät menekään kuin hän oletti sekä kuinka vähän yksi ihminen voi maailmaa paremmaksi paikaksi muuttaa.

Elli tutustuu kirjavaa joukkoon ihmisiä, joista yksi on argentiinalainen lähetystyöntekijä Ritchie. Ritchie opiskelee katoliseksi papiksi. Ellin ja Ritchien suhde on lähes yhtä vaikea kuin Ellin suhde työnantajaansa Pelican Helpiin. Niin mies kuin hyväntekeväisyysjärjestö ovat monimutkaisia mysteereitä, joiden toiminta hämmentää nuorta naista. Miten Elli pystyy kilpailemaan Ritchien vakaumuksen kanssa? Ja kumman Ritchie lopulta valitsee: Ellin ja vai Jumalan? Ja millaisen hinnan Elli lopulta joutuu maksamaan yrittäessään auttaa muita?

”Sattumilla on kyky kasaantua varteenotettaviksi, niistä voi tulla elämä.”

Mies hopeisella vuorella toi mieleen Paulo Coelhon romaanit, joissa tarinan seassa viljellään elämänviisauksia. Romaanissa onkin paljon filosofista pohdintaa elämästä ja kristinukosta. Kirjassa kuvataan afrikkalaista elämänmenoa, joka on yhtä aikaa tavallista, sydäntä särkevää ja kaaosmaista. Koskettavia ihmis- ja eläinkohtaloita vieritetään lukijan silmille, välillä niin ettei näky jätä lukijaa rauhaan.  Mies hopeisella vuorella oli mielenkiintoinen kuvaus Keniasta ja Afrikasta ja sitä lukiessa tajusin, kuinka paljon enemmän pitäisi lukea kirjoja, jotka sijoittuvat Afrikkaan.

”Siunaus on virtausta ajassa. Jokainen rukous on lopullinen muutos. Jossain he ovat ja se on todellista. Minä olen levossa, vain maailma liikkuu. Näen yksittäisiä valoja pimeässä ja odotan aamua.”

Kiitos Tiina-Maria Leinoselle arvostelukappaleesta.

JG