Sophie Kinsella: Kuka on pomo (Suom. Kaisa Kattelus, WSOY 2017)

Posted on

Kun ottaa käteensä Sophie Kinsellan kirjan, on luvassa taattua chic lit -viihdettä. Useita Kinsellan kirjoja lukeneena, osasin odottaa tietynlaisia juonenkäänteitä ja olin varma, että saan nauraa kirjaa lukiessani. Tämä kirja kuitenkin osasi hieman yllättääkin; Kinsellan itsenäisten kirjojen (pois lukien siis himoshoppaaja-sarjan) juonet kulkevat yleensä vahvasti rakkausteemalla ja toki tämäkin kirja tarjosi riittävästi romantiikka sitä kaipaavalle, mutta tällä kertaa väittäisin pääjuonen olleenkin työmaailmassa.

Kuka on pomo -kirja kertoo nuoresta Katie Brenneristä, joka kaipaa suurkaupungin intensiivistä elämänmenoa. Tästä syystä hän on muuttanut Somersetin maaseudulta Lontooseen työn perässä ja elelee tarinan alussa pienessä solukämpässä, kulkien päivittäin pitkän matkan töihin julkisilla kulkuneuvoilla. Elämä ei ole auvoista, mutta Katie on päättänyt pärjätä ja on jopa muuttanut nimensä, jotta kuulostaisi enemmän lontoolaiselta. Kaiken on oltava hyvin, koska muuten Katien (tyttärensä yksin kasvattanut) isä huolestuisi ja vaatisi, että Katie palaa kotiin. Isä ei pidä Lontoosta eikä siitä, että hänen tyttärensä haluaa asua siellä.

Katie (nykyään nimeltään Cat) on töissä Lontoolaisessa brändäysfirmassa. Hän on innoissaan alasta ja vaikka hänen pomonsa on hieman oikkuileva ja erikoinen, niin Katie ihailee tämän luovaa näkemystä ja ammattitaitoa. Ikävä kyllä, firma päättää supistaa menojaan ja Katie menettää työnsä. Pomo, Demeter, ei hoida irtisanomista kovinkaan tahdikkaasti ja Katie poistuukin töistä kiukkuisena koko firmalle, mutta erityisesti pomolleen.

Katie palaa kotiinsa Somersetiin, auttaa isäänsä ja tämän puolisoa perustamaan matkailuyrityksen ja etsiskelee samalla kuumeisesti uutta työpaikkaa Lontoosta. Isälle ei potkuista voi kertoa, joten kotona luullaan Katien olevan sapattivapaalla työstään. Yllättäen paikalle saapuu Demeter perheineen ja siitähän soppa syntyy. Katie päättää kostaa kaltoinkohtelun ja kehittää Demeterin päänmenoksi vaikka mitä, mm. varsin erikoista luontomeditointia.

Muun tarinan ohella kulkee, kuten luvattu, romanttinen sivujuonne. Kinsella tarjoaa aina ihasteltavaksi pitkän, tumman, komean ja rennon tyylikkään rakkaudenkohteen, jota ihaillaan välillä läheltä, välillä kauempaa.  Ihastuttavia sivuhahmoja ovat myös mm. Katien isän uusi puoliso Biddy, joka rauhallisella ja sympaattisella luonteellaan saa kaikki puolelleen sekä toki Demeter, joka ei ehkä olekaan ihan sitä, mitä alun perin olisi voinut luulla.

Jos chic lit on sinun juttusi ja vaikka ei olisikaan, tämä kirja on loistavaa kesäluettavaa. Kevyttä, humoristista, romanttista ja nokkelaa, sitä on Sophie Kinsellan Kuka on pomo.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

V.N.


Liane Moriarty: Nainen joka unohti (Suom. Helena Bützow, WSOY 2016)

Posted on

Minkälainen oli sinun elämäsi kymmenen vuotta sitten? Minkälainen uskot sen olevan kymmenen vuoden päästä? Mitä jos menettäisit muistisi ja kuvittelisit olevasi kymmenen vuotta nuorempi kuin olet?

Tähän tilanteeseen herää Alice Liane Moriartyn kirjassa Nainen joka unohti. Alice herää pökertyneenä jumppasalin lattialta. Hän säikähtää, koska on raskaana eikä tiedä missä on ja mitä on tapahtunut. Hän ei ymmärrä mitä hän tekee steppitunnilla ja miksi tuttu työkaveri näyttää jotenkin väsyneeltä ja oudolta.

Alice on hieman pullea ja hömppä 29-vuotias, joka odottaa ensimmäistä lastaan ja on mielettömän rakastunut aviomieheensä, Nickiin. Elämä on ihanaa, eikö?

Väärin. Alice on dynaaminen ja aina liikkeellä oleva solakka 39-vuotias, jolla on kolme lasta ja avioero vireillä. Tähän todellisuuteen Alicen on nyt sopeuduttava, vaikka mielessä on selvästi usko siihen, että hän on 29-vuotias ja tämä ei voi olla hänen elämäänsä. Miten hän voisi haluta eroon elämänsä rakkaudesta? Ei hänellä voi olla kolmea lasta, eihän hän edes tiedä yhdenkään nimeä, saati sitten miltä nuo lapset näyttävät.

Muutaman viikon ajan Alice luovii läpi elämänsä yrittäen selvitä kaikista tehtävistään ja velvollisuuksistaan.  Hän rakastaa miestään, mutta mies tuntuu vihaavan häntä. Lapset onneksi suhtautuvat hieman rennommin äidin kummallisuuksiin, kunhan alkukömmähdyksistä on selvitty. Alice oppii itsestään paljon uutta, alkaa ymmärtää mikä elämässä on saattanut mennä pieleen ja mikä taas on onnistunut.

Pari viikkoa onnettomuuden jälkeen, Alicen muistot alkavat palailla ja eräänä hetkenä ne syöksyvät häneen niin kovalla kohinalla, että Alice pyörtyy. Hän herää edessään kaksi miestä, joista kummatkin haluavat rakastaa häntä. Mutta nyt Alice muistaa taas kaiken ja katkeruus toista kohtaan nousee pintaan, kun taas hellyys toista miestä kohtaan saa viimein ymmärrettävän kontekstin. Ja viimein hän myös todella muistaa, kuka oli salaperäinen Gina, josta kaikki puhuivat.

Moriartyn kirjat saavat ajattelemaan. Ne saavat ajattelemaan omaa elämää, muiden elämää, mahdollisia ja mahdottomia tapahtumaketjuja. Mitä jos? Mitä jos minulle kävisi noin? Miltä mahtaisi tuntua olla tuossa tilanteessa? Miten tämä tarina eroaisi omastani?

Jos kaipaat syvällistä, mutta silti rennon viihdyttävää luettavaa, tässä se on. Se kuulunee luokkaan chic lit, mutta tarjoaa paljon ajattelun aiheita. Kirja hahmojen elämä on ajoittain synkkää, ajoittain kuplivan iloista, mutta aina todellisen tuntuista.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

V.N.


Elena Ferrante: Loistava ystäväni (WSOY, 2016, suom. Helinä Kangas)

Posted on

20160711_174740

Loistava ystäväni on LOISTAVA kirja. Paras kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut. Jos siis pidät lukuromaneista ja etkä tiedä mihin kirjaan tarttuisit seuraavaksi, lue tämä kirja. Piristävää on myöskin lukea joltakin muulta kielialueelta kuin englannista tai ruotsista tuleva kirja. Ferrante on siis italialainen kirjailija, joskin Ferrante on hänen salanimensä. Loistava ystäväni on avaus neliosaisesta sarjasta ja muut osat ovat jo ilmestyneet italiaksi.

Loistava ystäväni kertoo sodanjälkeistä Napolista sekä kahdesta ystävyksestä Elenasta ja Lilasta. Kirja on monitasoinen. Se kuvaa asioita sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Yksilön tasolla kuvataan tyttöjen ystävyyttä ja kasvamista aikuisiksi. Tytöt kilpailevat keskenään koulumenestyksessä ja kauneudessa. Luonteeltaan he ovat hyvin erilaisia, mutta ystävyyden side heidän välillään tuntuu voimakkaalta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta kirjassa kuvataan Napolin tavallisen väestön kurjuutta ja alati läsnäolevaa väkivaltaa niin perheiden sisällä kuin ulkopuolellakin. Kirjassa kuvataan myös luokkaeroja, perheen kunniaa sekä Mafiaa, joka käyttää hyväkseen ihmisen hädänalaista asemaa.

Ferranten kirja Loistava ystäväni on jotenkin vähäeleinen kirja, jossa tuntuu että ei tapahdu paljoakaan, mutta silti tapahtuu paljon. Kirja jää myös kutkuttavasti kesken, joten jään innolla odottamaan jatko-osia.

Kiitos kustantajalle avostelukappaleesta.

Kirjan saat ostettua Turun Kansallisen Kirjakaupan verkkokaupasta tai suoraan myymälöistämme.

A-M S

 

 


Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava (WSOY 2016, suom. Veera Kaski)

Posted on

‑ Tässä idyllisessä pikkukylässä, jota hän oli pitänyt tylsimpänä ja kuolleimpana paikkana koko maailmassa, asui armottomia, brutaaleja hirviöitä, jotka olivat naamioituneet keskiluokkaiseen harmittomuuteen.

Lumikin on kuoltava

Näin arvioi Nele Neuhausin dekkarin henkilö kotikyläänsä Altenhainia Frankfurtin naapurissa. Neuhaus on sanonut, että häntä kiehtovat tilanteet, joissa ihmisten pimeä puoli pääsee esiin. Näitä tapauksia Altenhainissa onkin jopa yli oman tarpeen. Perinteikkään saksalaiskylän nurja puoli on laaja ja synkkä.

Neuhaus marssittaa kirjassaan esiin mittavan henkilögallerian ja onnistuu hyvin pitämään pakan hallussaan, vaikka jotkut hahmot jäävätkin ohuiksi ja pääsevät vain harvoin ääneen tai edes esiin tarinassa. Päähenkilöiden mukana lukija saa kulkea niin paljon, että he ehtivät hyvin tulla tutuiksi yli 500-sivuisen tarinan aikana.

Neuhausin kirjan asetelma on alalla useasti versioitu: on tapahtunut rikos ja syyttömyyttään vannova henkilö on kärsinyt pitkän tuomion. Hän palaa kotikyläänsä ja kätketty totuus alkaa vähitellen kääriytyä esiin. Kirjoittaja johdattelee tarinaansa taitavasti, eikä ote ei pääse lipsumaan. Neuhaus ripottelee tarinaansa herkullisia vihjeitä, jotka johdattavat lukijan jäljille tai usein myös harhaankin. Pala palalta aukeava tarina pitää lukijan mielenkiinnon vireillä. Sujuva teksti saattaa houkutella yhteen pitkään lukurupeamaan, mutta se toimii hyvin myös pienissä paloissa nautittuna. Tarina ei lähde omille teilleen, vaikka kirjan panee välillä kiinni.

Ratkaisu näyttää hahmottuvan kirjassa jo hyvissä ajoin, mutta Neuhaus pudottelee hihastaan jatkuvasti uusia yllätyksiä ja lukija saa jatkaa matkaansa loppumetreille asti, ennen kuin kaikki on varmaa. Tosin hyvän kirjoittajan tapaan Neuhaus jättää monia asioita auki, lukijan mietittäväksi tai jatko-osassa selvitettäväksi.

Neuhaus ei tuo tällä teoksellaan oikein mitään uutta alan kirjallisuuteen. Monet dekkareista tutut ainekset ovat esillä, mutta niistä on koottu luettava ja nautittava paketti. Pia Kirchhoffin ja Oliver von Bodensteinin kanssa ratkoisi mielellään tapauksia jatkossakin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

MV


Billmark, Mats & Susan: Elä enemmän, stressaa vähemmän (WSOY 2015, suom. Tommi Uschanov)

Posted on

Elä enemmän, stressaa vähemmän on ruotsalaisen pariskunnan Mats ja Susan Billmarkin kirjoittama self help -opas, joka pohjaa pariskunnan omiin kokemuksiin. Kirja on hyvin käytännönläheinen. Jokaisen luvun lopussa lukijalle tarjotaan erilaisia kysymyksiä ja harjoituksia, joiden avulla lukija voi päästä eroon stressistä ja turhasta murehtimisesta sekä tunteakseen enemmän onnellisuutta.

”Ei ole mitään sellaista kuin epäonnistuminen! Ainoa tapa epäonnistua on olla yrittämättä lainkaan.”Elä enemmän stressaa vähemmän

Kirja ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta paljon self help -kirjallisuutta lukevalle. Kirja siis sopiikin hyvin, jos self help -kirjallisuus ei ole vielä kovin tuttua. Vaikka lähdeluettelossa mainitaan self help -genren ”gurut” Eckhart Tolle, Deepak Chopra, Wayne Dyer, Jon Kabatt-Zinn ja Don Miguel Ruiz, on teksti hyvin ymmärrettävää, eikä liian korkealentoista.

”Älä pidä mitään itsestään selvänä, äläkä ota asioita henkilökohtaisesti.”

Kuten monessa muussakin genren kirjoissa, niin myös tässäkin korostetaan läsnäolon merkitystä, armollisuutta ja lempeyttä itseään kohtaan. Useimmissa kohdissa tekijät tuovat avoimesti esiin omia ongelmiaan ja kertovat, kuinka he ovat päässeet kohti tasapainoisempaa elämää. Erona moneen self help -kirjaan, tässä keskityttiin monissa kohdin myös lasten ja nuorten kokemana stressiin. Tekijät korostivat, miten vanhempien käytös vaikuttaa lapsiin. Aikuisen stressinhallinta vaikuttaa positiivisesti myös lapsiin.

”Keskity siihen, mikä ympärilläsi on hyvin.”

Kirjassa ruoditaan myös ajanhallintaa ja töiden organisointia, millä luonnollisesti on merkitystä stressinhallinnassa. Henkisten harjoitusten lisäksi kiinnitetään huomiota myös liikuntaan ja unenlaatuun. Osansa saavat myös hyvien tapojen opettaminen sekä luovuus, kuten käsitöiden tekeminen sekä tavarapaljouden pienentämisen merkitys onnellisuudelle. Lopussa tarkastellaan myös värien merkitystä hyvinvoinnille. Billmarkit muistuttavat, että on väliä millä värillä asuntonsa eri tilat sisustaa, esimerkiksi punainen lisää adrenaliinia, keltainen kohottaa vireystasoa ja sininen rauhoittaa.

Kaiken kaikkiaan Billmarkkien kirja on hyvän mielen kirja, joka tarjoaa ihan varteenotettavia vinkkejä, jotka jokainen voi arjessaan toteuttaa ja näin pystyä elämään enemmän ja stressaamaan vähemmän.

”Jokainen päivä on uusi, ja SINÄ voit päättää, miten haluat kokea sen.”

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

 JG